Muistoja hiihtolomaleiristä!

Hui hiihtolomasta on vierähtänyt jo aikaa! Lapsoset ovat palailleet koulun penkeille. Meillä hiihtoloman pääjuttu oli hiihtolomaleiri Vuosaaren Meriharjussa! Leiri toteutettiin yhteistyössä Myllypuron nuorisotalon kanssa. Kivikon nuorisotalolle kokemus oli täysin uusi, mutta Myllypuron nuorisotalolle leiri on muodostunut jo perinteeksi! Nyt yhdistimme voimamme!

Leiri alkoi tietenkin yhteisillä tutustumisleikeillä, joka rohkaisi lapsosia tutustumaan toisiinsa. Oli ihana huomata, miten uusia kaverisuhteita syntyi niinkin pienessä ajassa! Leiripäiviin mahtui paljon riemua ja ohjelmaa, mutta tietenkin hommaan kuuluu aina pieniä kinasteluja. Kunhan ne saadaan sovittua ja kättä päälle, niin tällaiset vain puhdistavat ilmaa 🙂

Päiviin mahtui kaikenlaista puuhaa, esimerkiksi olympialaisia, leikkejä, saunomista, huippukokin (Nakin) tekemää suussa sulavaa leiriruokaa, makkaranpaistoa, ongelmanratkaisutehtäviä, luottamusharjoitteita, tietokisailua, keskustelua ja hassuttelua!

      

 

Myös ilmat osuivat kohdilleen. Melkoisen kova pakkanen jylläsi koko ajan, mutta se ei estänyt meitä ulkoilemasta. Kunnon varusteilla, villapipoilla ja toppavarusteilla kyllä pärjäsi. Pääsimme jopa tutkimaan alueen vanhoja bunkkereita sekä ihastelemaan Uutelan rantoja ja avaraa jäätä.

 

Ryhmätyöskentelytaitoja testattiin olympialaisissa! Ensin joukkueiden tuli keksiä itselleen nimi sekä logo. Syntyi mitä mahtavimpia nimiä; Söpöt Perunat, Nutalal, Aasi, Vauhti-Mursut, Anime Uzumaki, ja mitä taiteellisimpia joukkuelippuja!

   

Miten tandemhiihto sinulta onnistuu? Kuinka jalkapallo luonnistuu luvattoman isolla jumppapallolla tai kuinka pulkalla pujotellaan? Leiriläiset sen näyttivät!

      

 

Vapaa-aika oli myös monen mieleen! Uunoa, piilosta, piirtämistä, uusiin kavereihin tutustumista!

 

Bingo oli huippumenestys niin kuin aina!

Viimeinen ilta huipentui elokuvahetkeen! Tätä oli odotettu! Ensimmäisenä iltana kohtasimme nimittäin vastoinkäymisiä. Leffa oli tarkoitus laittaa pyörimään jo ensimmäisenä iltana, mutta äänet eivät suostuneet toimimaan. Seuraavana päivänä apuun riensi kuitenkin Myllypuron nuorisotalon ohjaaja ja tekniikkataikuri Tan, joka taikoi äänet esiin. Elokuvaa katsottiin pehmeillä patjoilla maaten ja petivaatteisiin kääriytyneinä, hiljaisuuden vallitessa.

 

Olimme Meriharjussa kaksi yötä. Kun leirin loppu alkoi häämöttää, alkoi kuulua surumielisiä lauseita: “ensi vuonna tää kyllä pitää kestää koko viikon”, “ei lähdetä vielä kotiin”, “en näe sua enää ikinä”, “voidaanko kesälläkin järjestää tällainen leiri?”. Tästä innostuneina sovimme, että ainakin yhteinen kevätretki järjestetään! Miltä kuulostaisi esimerkiksi piknik Suomenlinnassa tai jopa Uutelan maisemissa.

Ensi vuonna uudestaan!