Tsemppis! -kesäleiri mallia 2019

Maanantaina 1.7 astelimme bussiin Kontulan nuorisotalon pihalla odottavaisin mielin. Luvassa oli taas Myllypuron nutan, Kontulan  nutan ja Kivikon nutan yhteinen Tsemppis!-leiri! Bussissa tunnelma oli käsin kosketeltavissa. Taas mennään! Mukaan lähti muutaman perumisen jälkeen loppujen lopuksi 18 nuorta ja kaksi nuorta apuohjaajaa.

Tänä vuonna leiri sai monia muutoksia ja lisäyksiä ohjelmaansa ja yksi näistä uutuuksista oli salaiset ystävät, jotka arvottiin jokaiselle bussissa. Omaa salaista ystävää tulee muistaa viikon aikana, vähintään yhden kerran päivässä, mutta kuitenkin tarkoituksena on pysyä salassa.

Ensimmäisenä päivänä keskityimme leirin pystytykseen ja toisiin tutustumiseen, mukana oli vanhojen konkareiden lisäksi myös uusia kasvoja.

       

Myös saaren päällikkö Jasu ilahdutti ensimmäistä iltanuotiotamme legendaarisella Kissainsinööri -tarinalla. Jälleen kerran tarina sai aikaan kylmiä väreitä!

 

Tiistaipäivä meni myös mukavassa hengessä. Porukalla oli huikea yhteishenki ja hyvä fiilis. Leiriläiset pääsivät kisailemaan erilaisten tehtävien parissa, luonnosta etsittiin muun muassa hyötykasveja ja trangian käyttöä testattiin sekä selvitettiin, kuinka monta pingviiniä jääkarhu keskimäärin syö elämänsä aikana. Välissä piti myös malttaa käydä vähän syömässä.

       

Melkeinpä kaikki saunoivat ja kävivät uimassa, vaikka vesi oli melko viileää. Päivä oli aurinkoinen, vaikka oli viileämpää kuin maanantaina. Se ei kuitenkaan näyttänyt haittaavaan. Tiistaina arvoimme myös heimot tulevia kilpailuja varten ja teimme esimerkiksi leiripaidat. Tänä vuonna jokaisella oli vapaat kädet tehdä sellainen leiripaita, kun itse halusi. Ainoana ohjeistuksena oli, että leiripaidasta tulee kuitenkin tulla esille jollain tavalla Tsemppis 2019. Hienoja paitoja tulikin! Heimotunnuksiksi joukkueet saivat Bandana-huivit ja tekivät yhdessä heimoliput.

  

Ero edellisiin vuosiin oli se, että leiriolympialaiset jäivät historiaan ja tilalla oli Selviytyjät tyylinen teema. Apuohjaajat ovat suunnitelleet teeman ympärille kokonaisuuden amuleteista heimonimiin asti. Heimonimet olivat mitä mahtavimpia; hajosikotojotasi, kipusikapusiputosi, pamputajotakuta, mokomakihikimaja. Apuohjaajamme Eetu oli töissä saarella jo ennen leirin alkua ja kävi piilottamassa leirialueellemme amuletteja, joita sitten leiriläiset etsivät ja saivat heimoilleen erilaisia etuuksia kisoihin.

  

Rantavuoroilla leiriläiset pääsivät viikon aikana esimerkiksi polkuveneilemään, melomaan, uimaan krokotiilien kanssa ja pelailemaan rantalentopalloa.

     

 

Keskiviikkopäivä oli erilainen ja tapahtumarikas. Apuohjaajat suunnittelivat meille hienon seikkailun Aspholm-saaressa. Heimot kisailivat vedenkannossa, melonnassa ja aarteenetsinnässä sekä matemaattisessa tehtävässä. Sää oli tuulinen, mikä vaikeutti melontaosuutta todella paljon, mutta leiriläiset ponnistivat ja jaksoivat viimeiseen asti meloa seikkailun rankan tuulisen matkan. Kun nuorten kanssa on juteltu, tuo melominen on kääntynyt voimaannuttavaksi ja yhteishenkeä nostattaneeksi kokemukseksi.

Yleisesti ottaen fiilis leirissä oli katossa, keskiviikko sisälsi todella paljon monipuolista ohjelmaa eikä yllätyksiltä vältytty. Illalla leiriläiset ryömivät telttoihinsa väsyneinä ja nukkumaanmeno jatkui edellisten iltojen tapaan hiljaisesti.

Torstaina herätys oli tavallista aikaisemmin, koska vuorossa oli paljon odotettu Hankopäivä. Meidän iloksemme sää oli mitä mainioin. Hankossa leiriläisillä oli tehtävänä suorittaa selfieralli ennen vapaata hengailua. Tehtävinä oli esimerkiksi ottaa selfie purjeveneen omistajan kanssa, paikallisen eläimen kanssa, kärrynpyörä tai kuperkeikka karusellirannalla, selfie jäätelökioskin myyjän kanssa ja monen monta muuta. Vapaa-ajalla käytiin tietenkin ainakin pitsalla, hankittiin jotain pientä kivaa salaiselle ystävälle ja hengailtiin rannalla esimerkiksi rantalentopalloa pelaillen.

    

Hankoretken jälkeen saaressa ohjelma oli vapaampaa, frisbeegolfia ja jalkapalloa sekä uusilla leiriläisillä oli mahdollisuus kuivaharjoitella melontaa, illalla pientä grillailua. Monet olivat ostaneet Hangosta omia herkkuja.

Perjantai-aamupäivän kaikki olivat melko huonolla fiiliksellä sateen takia, mutta onneksi iltaa kohden fiilikset paranivat. Sateen takia jouduimme hieman muuttamaan suunniteltua ohjelmaa aamupäivästä, pelasimme bingoa ja tietovisailimme.

Jännitimme pitkään iltapäivän ohjelman toteutumista huonon sään vuoksi. lltaa kohden kuitenkin sade ja tuuli vähenivät, joten pääsimme kuin pääsimmekin lähtemään melontaretkelle läheiselle laavulle. Halukkaat saivat lähteä meloen ja halukkaat jalan. Saimme hetkeksi seuraksemme myös saaren koirat Yetin ja Eetun, tietenkin Anki-omistajan kera 🙂 Monet leiriläiset ylittivät meloessa jälleen itsensä, muutamissa kohdissa tuuli oli melkoisen voimakas, ja niskaamme osui myös kova kuurosade. Illalla kuitenkin saunassa oli todella hyvä fiilis kaikilla. Yhteislaulu ja nauru raikui saunan lauteilta.

  

Saunan päätteeksi iltapala nautittiin poikkeuksellisesti saunan pihalla grillaillen ja voileipiä mutustellen.

  

Viimeinen päivä alkoi hyvässä säässä ja Jaken hyvän musiikin tahdittamana. Vuorossa oli mm. vielä heimojen viimeiset kisailut. Aamupäivän lukko-arvoituksessa heimot löysivät laatikoista vaahtokarkkien ohella ohjeistuksen iltaa varten, ja iltanuotiolla saimmekin nauttia lettujen lisäksi hienoista heimojen esityksistä (lauluista ja mininäytelmistä).

    

Myös viikon aikana ekstemporee keksitty voileipäkeksinsyöntihaaste oli melkoinen. Ei ole helppoa syödä kolmea voileipäkeksiä mahdollisimman nopeasti, kun suu on kuiva. Kokeilkaapa! Voiton taisi loppujen lopuksi viedä Tan-ohjaaja, vaikka vastukset olivatkin hurjan kovia!

 

Viimeisen illan palkintojen jaossa palkittiin viikon aikana kisailtujen kisojen voittajia ja lisäksi ohjaajat palkitsivat kaksi leirin tsemppaajaa. Tänä vuonna tittelit menivät Allulle ja Mahfoudille. Heillä oli koko leirin ajan hyvä asenne, auttoivat kaikkia pyyteettömästi ja olivat kaikille ystävällisiä. Tietenkin tuttuun tapaan myös apuohjaajat saivat palkita heidän mielestään leirin ilopillerit.

Paljastimme myös salaiset ystävät. Salaiset ystävät olivat muistaneet kamujaan niin kirjeillä, käsikoruilla kuin suklaallakin. Ystäville tarjoiltiin ruokailuastioiden pesemispalveluita ja halauksia. Tämä uusi juttu sai hyvää palautetta ja toivottiin myös ensi vuodelle. Toiset olivat paljastuneet, mutta toiset olivat ovelasti pysyneet salassa, ja muutamat olivat jopa hämmästyttävän ovelasti muistaneet ystäväänsä. Arvaukset eivät menneet jokaisen kohdalla kerralla nappiin ja se vasta hauskaa olikin!

Sunnuntaina oli vuorossa vielä siivous ja pakkaaminen ennen kotimatkalle lähtöä. Vielä ennen lähtöä kirjoitimme yhdessä positiivisuuslaput kaikista leiriläisistä. Jokainen sai kirjoittaa lappuihin jotain positiivista toisesta, kivoja muistoja tai kehuja, ja leiripalautteet kirjoitettiin bussissa.

Timattinen, hieno leiri takana! Kiitos ihan jokaiselle! 🙂